Pilven ja veden balladi

Rakkaat lukijat (eli kaikki noin kolme lukijaa),

Pahoittelut tosi pitkästä tauosta! Tässä välissä vaihdoin kaupunkia Hangzhouhun (joka on siis kuitenkin noin puolentoista tunnin junamatkan päässä Shanghaista eli lähellä) ja toiseen harjoittelupaikkaan. Tämä paikka on kuitenkin huomattavasti parempi kuin Shanghain, sillä pääsen tekemään videoita - asia, jota rakastan.

Sen lisäksi, että päiväni ovat olleet täynnä mahtavia videohommia, on Kiinan internet-tilanne muuttunut jälleen kerran huonompaan. Jo aikaisemmin Blogspot oli blokattu, mutta nyt viimeaikaisten tapahtumien myötä myös Facebook (jonka kautta aikaisemmin lähetin tekstini blogiini) on blokattu.

Mutta tämä politiikasta, en jaksa jauhaa aiheesta jota en tunne eikä minulla ole sanottavaa. Elokuviin!

Olen jo kauan luvannut ruotia kolmatta Shanghaissa näkemääni kiinalaiselokuvaa. Sen nimi on The Knot eli Solmu, vaikka alkuperäinen elokuvan nimi kääntyisi jotakuinkin "Pilven ja veden balladi" - kuvaa siis kahden rakastavaisen, Qiushuin (syksyn vesi) sekä Biyunin (jadenvärinen pilvi) halki ajan ja paikan kestävää tarinaa.

Kiinalainen elokuva

Otsikko on tietenkin harhaanjohtava, sillä mitään yksittäistä kiinalaisen elokuvan prototyyppiä ei tietenkään ole olemassa. Sen sijaan elokuvafestivaaleilla kerkesin näkemään muutama suhteellisen uutta elokuvaa, joista yhden käsittelin jo edellisessä postauksessa.

The Journey Away on uunituore, kiinalainen, independent-, road-trip (ja mitä muita kuvauksia keksisin tähän) -elokuva, vieläpä nuorelta ohjaajalta, taisi olla 82 tai 83 syntynyt. Elokuva alkaa itäisestä rannikkokaupungista, jossa selkeästi ympäristöönsä sopeutumaton ja kapinallinen nuorukainen esitetään katsojalle. Erinäisten tapahtumien seurauksena tämä nuorukainen päättää lähteä syvälle länteen, etsiskelemään juuriaan. Mukaan tuppautuu hänen harmikseen mukaan myös hänen eskari-ikäinen siskopuolensa.

Elokuvissa

Mitä olisi elokuvafestivaalit ilman elokuvia? Yritän käydä täällä ollessani mahdollisimman paljon katsomassa muidenkin elokuvia, erityisesti kiinalaisia elokuvia. No, jos totta puhutaan, olen käynyt katsomassa vain kiinalaisia elokuvia. Pakkohan se on! Niitä ei pahemmin Suomessa näe.

Näkemäni pätkät edustavat ns. mainlandin elokuvatuotantoa, siis manner-Kiinan leffa-alaa. Olen aikaisemmin ajatellut, että mannerkiinalaiset elokuvat ovat paljon jäljessä hongkongilaisia tai taiwanilaisia sisarteoksiaan. Näkemäni elokuvat ovat kuitenkin todistaneet kiinalaisen elokuvan ottaneen suuria harppauksia poissa ollessani. Olen todistanut tyylilajien kirjon aina historiallisista merkkitapahtumista kertovista elokuvista pieniin ja yksinkertaisiin roadtrip-pätkiin sekä monia vuosikymmeniä halkoviin, rakkauden syvimpiä olemuksia pohdiskeleviin eeppisiin elokuviin.

Shanghai vs Beijing?

Shanghai on tosiaan erilainen kuin Beijing. Äidin serkku, jonka luona siis asun, sanoo, että jos Shanghaissa näkee jonkin mielenkiintoisen rakennuksen, sen luo kävelee vielä hetkessä. Beijingissä matkaan saattaa mennä kymmeniä minuutteja.

Syynä tähän on tietenkin se, että Beijingin kaavoitus on jäykän suorakulmaista. Kadut ovat tasan 90 asteen kulmassa toisiinsa ja koko kaupunki on kuin täydellinen risuaitamalli. Tämä tekee Beijingissä navigoimisesta tietenkin helpompaa (tavallaan), mutta kaupunki menettää osan persoonallisuudestaan näin.

Shanghai on paljon... vapaampi kaupunkisuunnittelussaan. Tiet eivät ole suoria, vaan jättää kuljeksijalleen paljon löydettävää. Pariin otteeseen on käynyt niin, että olen huvikseni lähtenyt kävelemään tietäen suunnilleen oikean suunnan, kierrellyt pikkukujia pitkin, ja juuri kun luulen eksyneeni täysin, kulman takaa löytyy iso tienhaara ja pääsen takaisin reitille.

Myös fiilis esimerkiksi kaupunkien korkeakoulujen sisällä on hieman erilainen. Ainakin jos vertaa Tsinghuaa ja Fudania (ainakin HSE:llä OLI vaihtokohde tänne vielä 2008:ksi, en ole varma onko enää). Tsinghuassa tiet ovat suoria ja pitkiä, Fudanissa on vain yksi pitkä suora. Toisaalta esimerkiksi PKU (Peking University) on vähän Fudanin tapainen, sekavampi jos saan sanoa, ei niin jäykkärakenteinen. Joten ei voi suoraan sanoa että eri kaupunkien oppilaitoikset ainakaan suoraan heijastaisivat itse emokaupunkejaan.

Olen ollut täällä vielä liian vähän pystyäkseni vastaamaan tähän polttavaan kysymykseen: Shanghai vai Beijing? Täytyy katsoa vielä vähän aikaa...

Seuraavassa tekstissä arvioin vähän enemmän elokuvafestivaaleilla näkemiäni elokuvia.

Ajatuksia viime viikosta ja viikonlopusta

Blogin etäpäivittäminen Facebookin kautta onnistuu näköjään sittenkin, ainakin Allupallu kävi jättämässä edelliseen tekstiini hymiön.

Ja sitten aiheeseen. Beijingistä paluustani on pian viikko takana. Kuten edellisessä tekstissäni jo mainitsin, aika - lyhytkin - aikaansaa paljon muutoksia asioissa. Ja ihmisissä. Kaipa myös välimatka vaikuttaa. Joskus pitempi etäisyys on kuitenkin parempi kuin lyhyt. Kaikkein raastavinta on seisoa vain askeleen päässä toisesta tietäen, ettei tuota välimatkaa voi todennäköisesti koskaan ylittää tai kuroa.

Onkin siis aika kääntää katse johonkin aivan muuhun. Nimittäin Shanghain kansainvälisiin elokuvafestivaaleihin! Kuten Facebookin "Mitä meistä tuli" -fanisivuilta matkaani seuraavat varmasti tietävät, muutin viikonloppuna Galaxy Hoteliin 4 yöksi. Tämä oli siis festivaalin maksama majoitus. Aamiainen sekä kourallinen lounas- ja päivällislippuja kädessäni aloitin SIFFaukseni.

Hotelli on neljälle tähdelle tyypillisen pramea, mutta onneksi silti kaukana kaikkein övereimmistä laitoksista joita olen Shanghaissa nähnyt. Erikoispiirteenä hotellissa on virallinen Demokraattisen Korean kansantasavallan ravintola. Perinnepukuun puetut pohjoiskorealaiset
sisäänheittäjätytöt ovat kuulemma "aitoa tavaraa", toisin kuin moneen kertaan elämänsä aikana kauneusleikatut eteläkorealaiset sisarensa. Nämä tytöt ovat myös harvoja onnekkaita pohjoiskorealaisia, jotka ovat päässeet näkemään maailmaa totalitaarisen yhteiskuntansa ulkopuolella. Toki hillitäkseen heidän loikkaushalujaan pitää Pohjois-Korea heidän kotiin jääneitä omaisiaan panttina. En ole kyllä vielä käynyt ravintolassa, pitäisi kai ennen kuin koko Korean niemimaa peittyy ydinlaskeumaan.

Joku oli muistaakseni joskus sanonut jossain (aivan loistavaa lähdekritiikkiä ;), että näyttelijäntyötä voisi verrata prostituutioon. Sitä joutuu työskentelemään ohjaajan mielivallan alla. Lauantaina elokuvafestivaalien avajaisten alla pääsin seuraamaan elokuvatähtiä lähietäisyydeltä heidän odottaessaan kukin vuoroaan astumistaan punaiselle matolle. Jotkut näyttivät viihtyvän enemmän, jotkut vähemmän hyvin. Shanghain kuumuus saa helposti hien pintaan.

Tämä tällä erää, seuraavassa tekstissä käsittelen enemmän kahden kaupungin eroavaisuuksia - siltä osin kuin näin lyhyen Shanghain oloni aikana ehdin panna merkille.

Beijing 2009

Sokkokirjoittelu jatkuu, kun kukaan ei kommentoi, toimiiko kirjoitukset vai ei :P

Junamatkalla Beijingiin samassa vuodeosastossa oli minua kaksi kertaa vanhempi mieshenkilö. Hän oli työmatkalla pääkaupunkiin, koska hänen edustamansa yrityksen sähköjännitemuuntimissa oli ollut joitakin ongelmia. Hän oli pienenä halunnut tulla taiteilijaksi. Hänellä oli jopa paikallinen mestari opettajana. Taiteilijan haaveet kaatuivat lopulta vanhempien vastustukseen, joten hän meni teknillissuuntautuneiseen kouluun ja myy siis nykyään jännitemuuntimia.

Eilen käväisin Tsinghuassa moikkaamassa vanhoja koulukavereita. Tulin harmilliseen aikaan, sillä täällä on juuri hektisin koeviikko/lukukauden loppu menossa. Kuitenkin ilahduttavan moni TV-kanavalainen tuli paikalle. Neljä kuukautta on lyhyt aika olla poissa, mutta silti jotkut asiat ovat jo muuttuneet niin kovin paljon. HSE varaa 100-vuotisjuhliinsa Finlandia-salin. Tsinghua (perustettu myös 1911) raivaa kampuksestaan vanhat rakennukset maan tasalle ja rakentaa upouuden koulurakennuksen tilalle.

Nämä kaksi pikkutarinaa Kiinasta tällä erää, olkaa hyvät!

Beijing 2009

Sokkokirjoittelu jatkuu, kun kukaan ei kommentoi, toimiiko kirjoitukset vai ei :P

Junamatkalla Beijingiin samassa vuodeosastossa oli minua kaksi kertaa vanhempi mieshenkilö. Hän oli työmatkalla pääkaupunkiin, koska hänen edustamansa yrityksen sähköjännitemuuntimissa oli ollut joitakin ongelmia. Hän oli pienenä halunnut tulla taiteilijaksi. Hänellä oli jopa paikallinen mestari opettajana. Taiteilijan haaveet kaatuivat lopulta vanhempien vastustukseen, joten hän meni teknillissuuntautuneiseen kouluun ja myy siis nykyään jännitemuuntimia.

Eilen käväisin Tsinghuassa moikkaamassa vanhoja koulukavereita. Tulin harmilliseen aikaan, sillä täällä on juuri hektisin koeviikko/lukukauden loppu menossa. Kuitenkin ilahduttavan moni TV-kanavalainen tuli paikalle. Neljä kuukautta on lyhyt aika olla poissa, mutta silti jotkut asiat ovat jo muuttuneet niin kovin paljon. HSE varaa 100-vuotisjuhliinsa Finlandia-salin. Tsinghua (perustettu myös 1911) raivaa kampuksestaan vanhat rakennukset maan tasalle ja rakentaa upouuden koulurakennuksen tilalle.

Nämä kaksi pikku tarinaa Kiinasta tällä erää, olkaa hyvät!

Ensitunnelmia

Kiinassa on yllättäen taas twitterit ja bloggerit ja muut blokattu, mutta toivottavasti facebookin kautta tapahtuva etäpostailu toimii (ei ole keinoa varmistaa asiaa kun ei itse pääse katsomaan blogia).

Enivei, täällä on nyt oltu yksi kokonainen päivä sekä pari puolikasta puolin ja toisin. Kerran on jo käyty katsomassa bundia, päivällä. Pari kliseistä kuvaa otettu. Suomessa kärpäsen pa...ei kun hyttysen pistosta lähtenyt reikä jalassa on laajentunut ja tulehtunut aika pahasti, joten visiitti paikallisessa sairaalassakin tuli tehtyä. Mielenkiintoinen kokemus sinänsä.

Lämpöä täällä on tasaisestikin sellaset vähintään 25 astetta, päivällä vielä enemmän. Saastetta sen verran tosin, että sinistä taivasta ei ole tullut nähtyä vielä, mutta kuulemma niitäkin näkee täällä. Ja olihan viime syksyllä Beijingissäkin näitä harmaita päiviä. Kaipa nääkin voittaa Suomen sateiset 5 asteen päivät? :P

Leffafestareilta tulleen alustavien tietojen mukaan leffaa tullaan esittämään yhteensä 4 näytöksessä! Eka niistä yhden teatterikompleksin ykkössalissa, joten ainakin pelko nuhjuisesta peräkylän pikkuteatterin ainoasta esityksestä lienee turhaa.

Huomenna pikainen, alle viikon visiitti Beijingiin kavereita tapaamaan ja sitten se alkaa...

Merelle, Pan!

Ylläolevan lausahduksen otti innoissaan sanastoonsa eräs VMTK:n puheenjohtaja vuonna 2006, kun kerroin hänelle, mitä sana Shanghai, eli 上海 tarkoittaa. Tietenkin kyseessä oli vain puoliksi lukutaidottoman, lapsena Suomeen muuttaneen ulkokiinalaisen muistin perältä kaivama tulkinta.

Silti nyt on ehkä paikallaan muistella tuota nimenomaista tulkintaa ja sen tuomia merkityksiä. Meri on kaikessa mahtavuudessaan ja suuruudessaan edustanut ihmiskunnan historiassa tuntematonta. Suomen kaltaisessa skaalassa meren merkitys ei ehkä ole aivan niin suuri - onhan Itämeri maailmaan suurmeriin verrattuna vain pienoinen lampi. Ehkä siksi sen vesi on niin herkästi pilaantuvaa.

Ei, merellä tarkoitan nyt sitä valtavaa vesimassaa, mikä aukeaa Shanghain kaupungista itään. Tyyni valtameri. Toivon hartaasti, että meri sisälläni voisi olla tyyni, mutta se ei ole. Paljon on tapahtunut näiden kuukausien aikana, jotka vietin Suomessa palatuani viime syksyn vaihto-opiskelumatkaltani. En tiedä onko Kiina edelleen se sama, johon astuin vain noin 9 kuukautta sitten. Toki Shanghai on paljon erilaisempi kuin Beijing. Olen jopa kuullut sanottavan, että ihminen, joka pitää Beijingistä, on vaikea tykästyä Shanghaihin. Luulen ainakin itse pitäneeni Beijingistä 4,5 kuukauden vaihto-opiskelujakson aikana. Katsotaan, miten nyt käy.

Myrskyä vesilasissa aiheuttavat myös tutut keskustan valtakunnan pääkaupungissa. Heti kesäkuun alussa olen menossa katsomaan aikanaan Tsinghuan yliopistoon taakse jättämiäni uusia ystäviä. Paljon on myös muuttunut heidän osaltaan, juorutasolla vain tosin. Heidän elämäänsä olen pystynyt poissa ollessani seuraamaan yhteisöllisen Xiaonei.com-palvelun kautta. Kuten aikaisemmin bloggasin, kyseessä on kiinalainen vastine Facebookille. Mielenkiintoista nähdä, miten meikäläinen otetaan taas vastaan siellä.

Kesäkuun 13.-21. päivä pidetään Shanghain kansainväliset elokuvafestivaalit. Jos luet tätä blogia, tiedät todennäköisesti jo, että uusin tuottamani elokuva, Mitä meistä tuli on valittu näytettäväksi sinne, ja ajankohta on juuri passeli oman Kiinan-matkani kanssa. Pääsen siis vippinä edustamaan elokuvaamme jättimäiseen, noin 300 000 juhlavierasta kestitseviin festivaaleihin. Ehkä näen julkkiksiakin, kukaties ;P

Lentoon on alle 48 tuntia, ja olo levoton. Vielä pitäisi tehdä NIIN monia asioita valmiiksi ennen matkaa. Sitten olenkin poissa taas seuraavat 3 kuukautta.

Image-lehden siteeraaman hyvän ystäväni Miika Ullakon sanoin, kuinka äijän käy?

Ps. ehkä huomasittekin eron edellisiin postauksiini. Kyllä, kirjoitan tällä kertaa suomeksi, koska pystyn ehkä kuitenkin ilmaisemaan itseäni paremmin "äidinkielelläni" (hyi kamala että edes ajattelen noin suomen kielestä). Toisekseen, en tunne enää tarvetta ilmaista itseäni ihmisille, jotka eivät suomea hallitse. Toki jos tilanne muuttuu, vaihdan kieltä lennossa. Aluksi kuitenkin näin.

The last entry

Friday 23rd January. Two days after coming back to Finland.

Weather: Foggy, as if in a dream.

If this was a dream, I'd gladly wake up, back in Beijing. But as I know it's China that stays as the dream, I now only wish I could sleep endlessly and never wake up.

Alas, I have to let go. Goodbye Tsinghua, goodbye Beijing, goodbye China.

Until next time.

"牛" year (bad pun intented)

During New Year's eve I worked long to write some cards to accompany stuff I'd give people. People who mostly wrote me cards I received on Christmas. It's so unfair: to be in the center of attention... I feel I'm in such a debt after all this.

I was rushing on a bike to the Grand Auditorium of Tsinghua at 23:57 during that night to catch the midnight with the movie evening that was going on there. Suddenly while riding I remembered a scene exactly from a year before. I was home with mom and my little brother, lighting the pathetic amount of fireworks we had for that evening. I realized that this year I wasn't there. What about next year? Our family concept is spread so thin across different continents. It must be hard for my brother. Or maybe he doesn't care, I don't know.

The New Year's day slept in, woke up really late and did nothing in particular. I really enjoyed the sense of freedom on this day. On the other hand, that meant I had no one to share it with. They say the first day will mark the rest of the year. It's so assuring to know now that I spent it alone. Heh-heh.

Every day that takes me closer to the day I leave is just going to leave me more mixed feelings. But I still haven't started counting the actual days, which is a good sign I guess.