Mitä olisi elokuvafestivaalit ilman elokuvia? Yritän käydä täällä ollessani mahdollisimman paljon katsomassa muidenkin elokuvia, erityisesti kiinalaisia elokuvia. No, jos totta puhutaan, olen käynyt katsomassa vain kiinalaisia elokuvia. Pakkohan se on! Niitä ei pahemmin Suomessa näe.
Näkemäni pätkät edustavat ns. mainlandin elokuvatuotantoa, siis manner-Kiinan leffa-alaa. Olen aikaisemmin ajatellut, että mannerkiinalaiset elokuvat ovat paljon jäljessä hongkongilaisia tai taiwanilaisia sisarteoksiaan. Näkemäni elokuvat ovat kuitenkin todistaneet kiinalaisen elokuvan ottaneen suuria harppauksia poissa ollessani. Olen todistanut tyylilajien kirjon aina historiallisista merkkitapahtumista kertovista elokuvista pieniin ja yksinkertaisiin roadtrip-pätkiin sekä monia vuosikymmeniä halkoviin, rakkauden syvimpiä olemuksia pohdiskeleviin eeppisiin elokuviin.
Esimerkiksi ”Kirjoitukset 1977” kertoo koskettavan tarinan kulttuurivallankumouksen loppuhetkistä ja vuodesta 1977, jolloin vuosikymmeneksi maalle ”uudelleenkasvatettaviksi” joutuneet kaupunkilaisnuoret saavat ensimmäistä kertaa elämänsä aikana mahdollisuuden hakea ja osallistua korkeakoulujen pääsykokeisiin. Tällä tapahtumalla on myös omaan elämääni sidottu merkitys, sillä äitini oli juuri tuota vuoden 1977:n ensimmäisiä ”vapaita” uusia yliopisto-opiskelijoita. Hän päätyi lopulta Tsinghuan yliopistoon, tuohon Kiinaan parhaimpaan.
Tätä ennen, kulttuurivallankumouksen aikaan, yliopistoihin mentiin ”firman suosittelemana”, eli käytännössä vain korkea-arvoisten kaaderiperheiden lapsilla oli vanhempiensa suhdeverkoston avulla moiset opiskelumahdollisuudet. Tämä riippumatta siitä, oliko kyseisillä lapsilla loppupeleissä rahkeita edes niin tasokkaisiin kouluihin. Isäni ikäluokka oli viimeinen, joka pääsi suosittelun avulla yliopistoihin. Hänen sukunsa tausta takasi hänelle paikan Tsinghuan yliopistossa. Tosin hän on myös oikeasti fiksu ihminen ja ansaitsikin paikkansa, toisin kuin monet ikätoverinsa.
Mietinkin usein, historian nyt paremmin tuntien, kuinka elämäni olisi voinut olla toisin (tai siis olematon), mikäli äitini ei olisi päässyt nauttimaan yliopistokokeiden vapautumisesta. Elämä on siis pienistä sattumista kiinni. Se on aina ollut ja tulee aina olemaan näin.
Seuraavassa tekstissä otan käsittelyyn kaksi loistavaa, uuden ajan kiinalaista elokuvaa, yksi erittäin indie-henkinen roadtrip-kasvukertomus ja toinen vuosikymmeniä halkova rakkausepookki suureen Hollywood-tyyliin.
No comments:
Post a Comment